Lääketieteen alalla vallitseva transfobia ja matkani reduktioplastiaan
Kuten edellisessä blogitekstissä toin ilmi, mikään naiiveista suunnitelmistani päästä mastektomialeikkaukseen ei toiminut. Aloitin opinnot uudessa koulussa henkisesti ja fyysisesti romuna, mutta en todellakaan pistänyt pillejä pussiin tilanteeni osalta. Jotain oli tapahduttava. Pohdin sen vuoden lopussa hakeutuvani transpolille, mutta sillekin on useita syitä, miksi en nuorisopuolelle mielellään menisi. Niistä enemmän myöhemmin. Toki sekä nuoriso- että aikuispuolella pitkä jonottaminen on suuri ongelma. Kaikista dysforisimmilla potilailla odotus on todella raastavaa henkisesti. Mutta eihän resurssien puutteelle voi mitään, nyt varsinkaan kun polille hakeutuvista osa on nuoria teinityttöjä, jotka ovat hypänneet transtrendeilyyn mukaan. Pahoittelut kärkkäästä kannasta, mutta trenderit ovat valitettavasti olemassa oleva asia. En syyllistä tai tuomitse heitä, tiedän, että kukaan ei hakeudu polille huvikseen. Kuten jo totesin, olin lukion aloituksen aikaan todella huonossa jamassa. Tuo...